Peilaan suomenkieltä ja ruotsinkieltä hieman esperanton kieliopin näkökulmasta

 tarkistan tätä vielä... vanhasta kieliopista ajan mittaan...  Krtqilen esperantoa nimittäin.  Luin sitä joksu 1960 -1970 -luvulla Turussa, enne kuin löysin hebrean opettajia.

Esperanton sanakorrelaatioita

Korrelativa ord

Esperantoförbundet

Grammatiken

08 november 2013

Träffar: 7665

	Frågande, relativa Kysyvä, relatiivinen	Utpekande,osoittava, demonstra-tiivinen	Allmänna, yleinen	Obestämda, epämääräinen	Nekande, kielteinen
Person och bestämd sak, Persoona ja määrätty asia.	KIU vem? vilken? vilket, som Kuka? Mikä? Mikä, joka?	TIU den där, det där Tuo.	ĈIU varje Jokainen.	IU någon Joku; jokin.	NENIU ingen Ei kukaan.
Ting Asia, seikka.Asiaa, seikkaa. (nominatiivi, partitiivi)	KIO vad? Som Mikä (asia), joka..	TIO det där Tämä, tuo, se. Tätä, tuota, sitä.	ĈIO allting Kaikki. Kaikkea.	IO någonting Jokin. Jotakin.	NENIO ingenting Ei mikään; Ei mitään.
Egenskap Ominaisuua. (nominatiivi/partitiivi)	KIA hurudan? Som Minkälainen, minkälaista, millainen, millaista, joka	TIA sådan Sellainen. Sellaista (senlaista).	ĈIA varje slags Kaiken-lainen, Kaikenlaista.	IA något slags Jonkinlainen. Jonkinlaista.	NENIA inget slags Ei minkäänlainen. Ei minkäänlaista.
Sätt Tapa (instruktiivinen tai komitatiivi-nen)	KIEL hur? Som Kuinka, miten?	TIEL så Siten.	ĈIEL på alla sätt Kaikin tavoin.	IEL på något sätt. Jotenkin, jotenkuten, jollain tavalla.	NENIEL på intet sätt Ei millään tavalla.
Plats Paikka (paikallissijat inessiivi , adessiivi)	KIE var? Missä, där Siellä, missä...(Inessiivi)	TIE där Siellä (adessiivi)	ĈIE överallt kaikkialla (adessiivi)	IE någonstans Jossakin (inessiivi)	NENIE ingenstans Ei missään.(inessiivi)
Tid Milloin?Koska, kun.	KIAM när? när	TIAM då Sitten ( kun), silloin(kun) silloin	ĈIAM alltid Aina.	IAM någon gång Joskus (, kun)	NENIAM aldrig Ei koskaan.
Mängd Määrä.	KIOM hur mycket? Som (kuin) Kuinka paljon?	TIOM så mycket (som) Niin paljon (kuin)	ĈIOM alltsamman Kaikki yhteensä.	IOM något Jonkin verran. Jotakin.	NENIOM inte det minsta Ei vähintäkään. Ei yhtään.
Orsak Syysuhde (mm. translatiivi, elatiivi, abessiivi)	KIAL varför? Som (koska, että, jotta) Miksi? (Siksi, koska, siksi , että, siksi, jotta)	TIAL därför Siksi (transla-tiivi) Sen takia.	ĈIAL av alla skäl Joka syystä (elatiivi)	IAL av någon orsak Jostain syystä.	NENIAL av ingen orsak Ei mistään syystä. Ilman syytä. Syyttä (abessiivi) . (Syyttä suotta.)
Ägare (Omistus-suhde, genetiivinen)	KIES vem? Vars Kenen? Minkä?	TIES dess Sen (genetiivi)	ĈIES vars och ens jokaikisen	IES någons Jonkun; jonkin.	NENIES ingens Ei kenenkään henkilön), ei minkään ( esim. Valtion). .

Orden på -o, -u, -a och -e kan få äpå -u och -a kan få plural -j. U ja A loppuiset saavat monikkomuodossa -j päätteen.
Ordet ĉi anger närhet och används med ti- och ĉi-orden, antingen före eller efter dem:
tie ĉi eller ĉi tie - här , Täällä (lähempänä) . Tie = siellä (kauempana)
tiu ĉi eller ĉi tiu - den här Tämä. Tiu = tuo.

( Demonstratiiviset pronominit suomenkielessä ovat Tämä, tuo, se; Monikossa: Nämä , nuo, ne).

Ordet ajn betyder "som helst": “tahansa”
kiam ajn - när som helst ; Milloin tahansa
kiu ajn - vem som helst; Kuka tahansa

Ki-orden används också som relativa (tillbakasyftande) ord: Relatiivilauseilmaisu..
Tio, kion li diris, estas bona - Det som han sade är bra. On hyvä se, minkä hän sanoi.
La knabino, kiu staras tie - Flickan som står där Tuolla seisova tyttö (partisiippirakenneilmaisu, suomalainen ilmaisu) = Tyttö, joka tuolla seisoo (relatiivilauseilmaisu, ruotsista käännetty ilmaisutapa).
Ĝi estas granda kiel domo - Den är stor som ett hus. Se on iso kuin talo).

Particip Suomen kielessä on paljon partisiippeja: aktiiveja ja passiiveja ajallisesti preesensissä (akt. tai pass.I partisiippi  tai menneessä ajassa ( akt. tai pass. II partisiippi)

  istuva ihminen , en sittande människa) ,  Suom.  Akt. I partisiippi

istunut ihminen, en människa som har suttit …) Suom.  Akt. II partisiippi

(ihmisen) istuttava tuoli, En stol som kan sittas på, stolen duger till en människa att sitta på, sittduglig stol;  Pass. I partisiippi

 istuttu tuoli,   (stol  som  har blivit sutten på  ) 

 Suomessa ei ole varsinaista futuurimuotoa, vaan futuurimerkitys ilmaistaan tavalla tai toisella, joita on monta. 

Agentti ja agenttipartisiippi ,  tuoli on hänen istumansa  ( nominaalimuoto)''

stolen,  sutten av honom

 

 

Esperantossa on myös aktiivin ja passiivin partisiippeja:  

Esperantoförbundet

Grammatiken

08 november 2013

Träffar: 7689

Particip är ord som framställer en handling som en egenskap, ett tillstånd: skrivande (kirjoittava), slagen ( lyöty) , stängd (suljettu) osv. Esperanto har många fler particip än svenskan och därför måste man ofta översätta dem med flera ord på svenska.

(Perustavat esimerkit suomalaisitsa partisiipeista: 

Akt. I Partisiippi            Pass. I Partisiippi.

Suom.  Kirjoittava           Kirjoitettava            

Akt. II part.                      Pass. II. Part.

Kirjoittanut                        Kirjoitettu) 

 

Aktiva		Passiva
-ant-	pågående	-at-
-int-	avslutade	-it-
-ont-	förestående	-ot-

(Jämför med -as nutid, -is förfluten tid och -os framtid.)

De aktiva participen uttrycker egenskapen hos den som utför handlingen:
skribanta - skrivande, som håller på att skriva kirjoittava ( Aktiivin I.partisiippi ‘suomessa, kirjoittava tyttö= tyttö, joka kirjoittaa, ( Ruots.en flicka som håll på att skriva, skriver)

skribinta - som har skrivit ( ylioppilaaksi kirjoittanut siellä ja siellä) Ruotsissa sanotaan “tog studenten”, suomeksi sanotaan “kirjoittanut ylioppilaaksi” (Aktiivin II partisiippi suomenkielessä.

skribonta - som kommer att skriva ; Suom. futuuri ilmaistaan mm. aikamääreen avulla: “ Abiturientit kirjoittavat ylioppilaaksi tänä keväänä tai viimeistään syksyllä). Suomen futuuria voidaan ilmaista monella tapaa, mutta varsinaista erillistä futuurimuotoa ei ole.

skribanta knabo - en skrivande pojke, en pojke som skriver. Kirjoittava poika = poika joka kirjoittaa (Suom. aktiivin I partisiippi. kirjoittava)

skribinta knabo - en pojke som har skrivit Valmiiksi kirjoittanut poika, esim. Jokainen valmiiksi kirjoittanut poika saa lähteä luokkasalista kotiin. (Suom. Aktiivin II partisiippi: kirjoittanut)

Mi estis skribanta - jag "var skrivande" = höll på att skriva

Parhaillani kirjoitin =Olin juuri kirjoittamassa “( tässä käytetään esim. olla verbin imperfektiä + III infinitiivimuodon (kirjoittama-) sen inessiiviä -ssa; kirjoitamassa “olla parhaillaan tekemässä jotakin;

Ili estos skribantaj - de kommer att hålla på att skriva He tulevat kirjoittamaan. (pääverbi aktiivin indikatiivin monikon 3. persoona “tulevat” + Aktiivin III Infinitiivin illatiivisijamuoto “kirjoittamaan”)

Ŝi estis skribonta - hon skulle till att skriva Hän tulisi ( Suom. Akt. Konditionaalin preesens, yks. 3. pers) +kirjoittamaan ( Suom. Akt. III. Infinitiivi , illatiivisijamuoto).

Med ändelsen -o får vi personen som utför handlingen: Tekijämuoto esperantossa -0 pääteellä.

(Suomessa: Kirjoittaja ( esim. kirjeen kirjoittaja) -ja tai - jä päätellä tekijä.
skribanto - en person som skriver kirjoittava (henkilö) = kirjoittamassa oleva henkilö, kirjuri

skribinto - en person som har skrivit Jotakin kirjoittanut henkilö ( Suom. Akt. II partisiipista tehty nomini sana).

skribonto - en person som kommer att skriva ; kirjoittava henkilö = jotakin kirjoittamaan tuleva henkilö

Skribante li estis en la domo - när han skrev var han i huset. Kirjoittaessaan hän oli ( asui) (siinä tietyssä ) talossa. Temporaalinen lauseenvastike Suomessa. Silloin kun hän kirjoitti, hän asui siinä talossa.

Esperanton passiivit partisiipit oat samantapaisia kuin suomen passiivit partisiipit.

De passiva participen uttrycker egenskapen hos det som utsätts för handlingen:

skribata - som håller på att skrivas; kirje, jota ollaan kirjoittamassa = kirje, jota kirjoitetaan paraillaan = kirjoitettava(na oleva) (kirje) Suom. Passiivin I partisiippi ( “kirjoitettava”).

skribita - skriven, skrivet, som har skrivits; kirjoitettu; joka on kirjoitettu Suom. Passiivin II partisiippi (“kirjoitettu”) .

skribota - som kommer att skrivas; jokin, joka tullaan (pass.indikatiivin preesens ) +kirjoittamaan (akt. II infinitiivi illatiivi “kirjoittamaan”)

skribata letero - ett brev som skrivs , Kirje on kirjoitettavana (Pass. I partisiippi on predikatiivisessa lauseessa predikatiiviadverbiaalina, jonka sijamuodot ovat essiivi tai translatiivi).

skribita letero - ett skrivet brev. Kirjoitettu kirje (Passiivin II partisiippi)

La letero estas skribata de mi - brevet håller på att skrivas av mig : Olen (Akt. Indikatiivin preesens ) + kirjoittamassa (Akt. III Infinitiivi inessiivi) kirjettä.

La letero estis skribata de ŝi - brevet skrevs/höll på att skrivas av henne;

Hän oli kirjoittamassa kirjettä. Hän oli (Akt. Indikatiivin imperfektin 3. pers.) + kirjoittamassa (Akt. III inf. Inessiivi) kirjettä.

La letero estis skribita de li - brevet skrevs/var skrivet av honom.

Kirje oli hänen kirjoittamansa.

Kirje oli (Suom. olla verbin akt. indikatiivin imperfekti 3 p. ) + hänen ( agentti) + (agenttipartisiippi, nominaalinen verbimuoto:) kirjoittamansa.

Suomen kielessä ei ole eroja persoonapronomineisa tyttöjen ja poikien välillä. Muussakaan kieliopissa kuten verbien ja nominien taivutuksissa ei ole näitä geneettisiä eroja.

Negation Kieltolauseet, kieltosanat. Kieltävät ilamisut.

Esperantoförbundet

Grammatiken

08 november 2013

Träffar: 9461

Ne - inte, nej . Ei; (Minä) en, (sinä) et, hän ei, (me) emme, ( te) ette, he eivät. + verbijuuri
Mi ne estas juna - Jag är inte ung Suom. (Minä )en ole nuori.
Ne, mi ne volas - Nej, jag vill inte. Suom: Ei, (minä) en tahdo.

Ne placeras alltid framför det ord som nekas. Vanligen framför verbet, men även framför andra ord.
Mi manĝas ne pomon, sed piron - jag äter inte ett äpple utan ett päron . En syö omenaa vaan päärynää.

Suom lauseessa kieltävä ilmaisu muodostetaan mm. jonain verbaalisena kompleksina.

Jag äter aldrig äpple. I stället äter jag päron. En syö koskaan omenaa. Sen sijaan syön päärynää.

Räkneord Lukusanat

Esperantoförbundet

Grammatiken

08 november 2013

Träffar: 8366

Grundtal, Perusluvut

0 - nul noll, nolla
1 - unu ett, yksi
2 - du två, kaksi
3 - tri tre, kolme
4 - kvar fyra, neljä
5 - kvin fem, viisi
6 - ses sex, kuusi
7 - sep sju, seitsemän
8 - ok åtta, kahdeksan
9 - naŭ nio, yhdeksän
10 - dek tio, kymmenen
100 - cent ett hundra, sata
1000 - mil ett tusen, tuhat

Högre tal bildas genom sammansättningar av grundtalen.

Korkeampia lukuja saadaan esperantossa koastamalla peruslukuja Suomen luvut aiemmin kirjoitetttiin yhtenä sanana, mutta nykyään sallitaan katkoja. Nuori polvi ei hahmota sanan sisältöä, jos se on liian pitkä.
11 - dek unu yksitoista (“yksi toistakymmentä”, alun toista kymmentä )
12 - dek du kaksitoista
20 - dudek kaksikymmentä (= kaksi kappaletta kymmeniä, kymmeniä kaksi)
25 - dudek kvin kaksikymmentäviisi

200- ducent kaksisataa( = kaksi kappaletta satoja, satasia kaksi)
237 - ducent tridek sep kaksisataakolmekymmentäseitsemän
1780 - mil sepcent okdek tuhatseitsemänsataakahdeksankymmentä
9104 - naŭmil cent kvar yhdeksäntuhattasataneljä
1996 - mil naŭcent naŭdek ses tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkuusi

Grundtalen böjs inte.

Esperantossa ei taivuteta peruslukuja, mutta suomessa niillä on tavallinen nominin taivutus ( eli niillä 14 sijamuotoa: yksi, yhden, yhtä, yhtenä, yhdeksi, yhdessä, yhdestä, yhteen, yhdellä, yhdeltä, yhdelle, yhdettä, yksine, yksin).

Mi vidas tri domojn - jag ser tre hus. Näen kolme taloa. ( Suomalaisia esimerkkejä: kongruenssista: Katselen kolmea taloa. Ohitan kolme taloa. On rakennettu kolme taloa. Huom. Suomen nominatiivi on yksikössä tässä yhteydessä, vaikka kyse olisi kuinka monesta talosta tahansa peruslukujen kanssa. Esim. 100 taloa. Mutta esim. Sadoista taloista puuttuu nyt sähköt. Sadat talot ovat pimeinä. 100 taloa on pimeänä.

Ordningstal bildas med adjektivändelsen -a. De böjs som adjektiv.

Esperanton järjestysluku muodostetaan helposti perusluvusta päätteellä -a. Suomessa sanan vartalokin voi muuttuu, koko sanakin voi muuttua kuten yksi/ett- ensimmäinen / första) , kaksi/två- toinen/andra . Näyttää ruotsikin muuttavan tässä yhteydessä sanaa.
unua  - första, ensimmäinen
dua - andra; toinen
deka - tionde, kymmenes
okdek naŭa - 89:e åttionionde: kahdeksaskymmenesyhdeksäs ( varsinaisessa suomessa pitkän luvun joka jäsen taipuu järjestyslukumuotoon, vaikka nykysuomessa saa hypätä sisimpien taivutusten ohi taivuttamalla vain viimeisen numeron lauseeseen sopivaan muotoon). Huom. Ruotsissa taivutetaan vain viimeinen luku, EIKÄ “åttiondenionde”.

Mi skribas la unuan leteron  - Esperanto ilmaisee -n päätteellä objektin. Objektin pääte tulee sekä lukusanaan että pääsanaan.

Jag skriver det första brevet. Ruotsissa objekti on tässä yksinkertaisesti perusmuotoinen sana.

Kirjoitan ensimmäisen kirjeen (Suome. Genetiiviobjektimuoto, kokonaisobjekti).

Jag håll på att skriva det första brevet. Olen kirjoittamassa ensimmäistä kirjettä (osaobjekti, akkusatiiviobjekti on partitiivissa ).

Frågeord Kysymyssanoja

Esperantoförbundet

Grammatiken

08 november 2013

Träffar: 8047

Alla frågor innehåller ett frågeord, t ex kio - vad,  kie? var? kiel - hur, kiam - när.

Ja- och nej-frågor får frågeordet ĉu.

Kaikki kysymykset sisätävät jonkin kysymyssanan. Esim. Kio? (Mitä?) , Kie?(Missä?) .Kiel? (Miten?), Kiam? (Milloin?) .

Myöntävät ja kieltävät kysymykset saavat kysymyssanan  ĉu.

Suomessa on -ko tai kö pääte myöntävässä kysymyksessä:

Tuletko mukaan vai menetkö kotiin?

Kielteisessä kysymyksessä käytetään - kö liitettä kieltoverbiin en, et, ei, emme, ette, eivät.

Enkö, etkö, eikö, emmekö, ettekö, eivätkö.

Etkö tulekaan mukaan. Menetkö kotiin vai etkö mene sinnekään suuntaan?

Huom: Verbi tällaisen kieltävän apuverbin kanssa on samassa muodossa kuin imperatiivin verbivartalo. Etkö tule? Etkö muuta mieltäsi? Tule nyt mukaan tämän kerran! Muuta mielesi!

Käskymuodossa kieltosana on: älä, älkäämme, (älkäätte), älkää . Älä mene joukosta!

Li estas knabo - han är en pojke Hän on poika.
Ĉu li estas knabo? - är han en pojke? Onko hän poika?
La knabo estas juna - pojken är ung Poika on nuori.
Ĉu la knabo estas juna? - är pojken ung? Onko poika nuori ?

I svenska ändras ordföljden, medan man i esperanto i stället inleder med ett frågeord.

Suomessa Ko- tai kö liite tulee kysyvän verbin perään . Kysymyksen painotus voidaan tietysti asettaa eri sanoihin ko- kö liitteen avulla. Mutta silloin sisällön vivahdus on erilainen.

Hänkö on poika? Onko hän poika?

Poikako on nuori? Onko (tuo) poika nuori?