Otan esimerkiksi verbin KIRJOITTAA.
Suomessa kutsutaan konditionaalin preesensiksi yksinkertaista verbimuotoa KIRJOITTAISI ja konditionaalin perfektiksi yhdisstettyä verbimuotoa OLISIN KIRJOITTANUT.
Konditionaalin tunnus on -isi.
Se ei varsinaisesti ole sama kuin imperfektin i-tunnus (KIRJOITTI ), sillä konditionaalinen merkitys ei varsinaisesti ole suoraan sama kuin imperfektinen merkitys.
Esim.
Voi kun ystäväni kirjoittaisi tai soittaisi huomenna!
Tässä ei ole mitään mennyttä aikaa aromina.
Looginen nimitys suomen kieliopissa on sen takia preesen ja perfekti.
MUTTA ruotsinkielessä vanhanaikainen ja nykyinen yksinkertainen konditionaalimuoto on puhdas imperfekti muodoltaan ja toisessa yhteydessä se on imperfekti.
Om min vän skreve eller ringde , skulle det verkligen vara roligt.
Ruotsin kielessa oli aiemmin oma tuollainen konditionaalimuoto, joka on kutistunut pelkäksi imperfektihahmoksi, vaikka merkitys on edelleen siinä yhteydessä konditionaalinen.
Tällaista voisi paremminkin kutsua konditionaalin imperfektiksi eikä preesensiksi ruotsissa.
Pitempi muoto muodostetaan skulle- apuvebillä, joka on imperfektinen sekä infinitiivillä. infinitiivi voi olla inf. preesens tai inf. perfekti tilanteesta riippuen.
skulle vara roligt
skulla ha varit roligt
vata = infinitiivine preesens
ha varit = infinitiivin perfekti .
Ruotsissa tuota vanhaa imperfekti ( konditionaali) muotoa voi käyttää sivulauseessa ja päälauseessa on skulle + infinitiivi. Muta ei kai ole mahdotonta sanoa esim näin:
Det vore roligt, om han skulle skriva.
Det vore- sanontaa löytyy usein: esim.
"Om det vore val idag-teknikstudenterna lägger sin röst...."
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar