VOKAALIT

Se, joka aikanaan kirjoitti ruotsinkielen näkökulmasta suomen kielen kirjakieliasuun, havaitsi, että samoja sääntöjä pitkän ja lyhyen vokaalin ilmaisemisesta ei voi käyttää suomen kielen suhteen, joten suomi sai foneettisen muodon ja toisaalta, vice versa, suomalaiselle ruotsin opettamisessa perustutaan suomalaisuuteen ja niin on suomalaiselle korvalle erotettu ruotsin kielessä ainakin 21-22 vokaalia.

Tällainen oli luettelo WSOY:n Tietojen kirjassa vuonna 1941 paitsi että erotan pitkän ja lyhyen ruotsalaisen å:n myös erikseen.

Lyhyt i-äänne, joka ääntyy hiukan u,mpinaisemmin ja kimakammin kuin suomen kielen lyhyt i-äänne esim sanassa silloin.

• Viggen, vind, vinter, viss, visst, vissa, vass, pinne, finne, Finland, min, mitt, intyg, influensa, ringa till
  

Pitkä i-äänne, joka muuten on suomen pitkä i:tä (= ii) vastaava( suom. sana: viisi).

• Viking, visa,vis, vishet, vi, ni, mina, dina, sina, skriva, rita, vita, lida, tisdag

Pitkä e- äänne, joka ääntyy umpinaisemmin ja kirkkaammin kuin suomen pitkä e (= ee).

• veva, leka, meta, fe, veta ( joskus vaikuttaa aivan ie:ltäkin), fredag

Lyhyt puoliavoin e- äänne, joka ääntyy suunnilleen samoin kuin suomen kielen vastaava äänne.

• lätt, den, det, penna, elva, älva, februari, september, december, Älvsborg

Pitkä puoliavonainen e-äänne, joka ääntyy suunnilleen kuten suomen kielen pitkä e (=ee) , mutta huomattavasti avonaisemmin ääntyvä

• väva, läka, läkare, läkemedel, mäta, mätare, fä ( fjäderfä), väta (= vattna), näsa

Lyhyt avonainen ä, joka esiintyy vain r-äänteen edellä ja ääntyy kuten suomen lyhyt ä.

• herre, ärt, berg, Bergsjön, verkstad, värja, värnplikt, värme, smärta, Värtan, Lärje, värk. On huomattava myös, että heikommin painotetussa lopputavussa- er substantiivien monikkomuodossa, verbien preesensissä ja sanojen johtotavuna, on äännettävä lyhyt ä, eikä e. ESIM. vacker, personer, saker, feber, sitter, skriver, erfarenhet

Pitkä avonainen ä- äänne( = ää) , joka esiintyy vain r- äänteen edessä, ja ääntyy kuten suomen kielen ä.

• här, där, kär, lära, bära, tära, nära, lärare,

Lyhyt umpinainen u- äänne. Muodostettaessa tätä äännettä, jolla ei ole vastinetta suomen kielessä huulet työnnetään huomattavasti pyöristyneenä eteenpäin hieman kuten viheltäessä, mutta aivan ilman mitäänviheltämistehoa ja mutta että ei muodosteta kapeampaa y-äännettä.

• upp, utter, under, dum, dumt, tunn, tung, lugn, huvud

Pitkä umpinainen u-äänne, joka äännettään kuten edellä, mutta pitkänä. Tätä ei ole suomen kielessä.

• ute, du, nu, ruta, lugn, snuva, lungorna, hur

Lyhyt u-äänne, joka ääntyy vähän avonaisemmin kuin suomen u, mutta kirjoittetaan kuin suomen o.

• ost, ont, orm, trodde, hosta, onsdag

Pitkä u- äänne, joka ääntyy edellä selitetyn tavoin muta pitkänä kuten suomen uu, vaikka kirjoitetaan kuin suomen o. Huulia pyöristämällä saa tämän ja edellisen parhaiten sntymään.

• god, stor, tro, bo, bostad, sopa, skola , solen, torsdag

Lyhyt o-äänne, joka ääntyy hieman umpinaisemmin kuin suomen o.

• Stockholm, locka, kort, tjock, rock, Gottland, soppa, hoppa, torka, sommaren, shock

Pitkä o-äänne, joka ääntyy umpinaisemmin kuin edellisessä selitetty lyhyt o-äänne . ns. ruotsalainen å, joka on aina o suomalaisen korvissa:

• måne, månad Åre, åra, Åland, Åbo, kål, gå, går, så, åka, sår, bår, våren, mår dåligt

Lyhempi ruotsalainen o-äänne.

• många, måndag, Kållered, mådde, måste, måtte
  

Pitkä umpinainen ö-äänne. Tämäkin on suomelle hieman outo ja suupielet vetäytyvät hieman sivulle ja suu on miltei suljettu. Verrattuna suomen kielen ö-äänteeseen ruotsinkielen umpinainen ö vivahtaa hieman e-vokaaliin.

• . möta, över, öde, löpa, nöt, mjöl, ö, Öland, mö, Göteborg, öga, ögonen

Lyhyt puoliavonainen ö-äänne, joka ääntyy hiukan avonaisemmin kuin suomen kielen ö-äänne. Täten lyhyt ö-äänne ruotsin sanassa mössa on avonaisempi kuin suomen ö esim sanossa mökki.

• mötte, önska, nötter, öppna , Öppenvård, Mölndal, höst, söndag

Lyhyt avoin ö-äänne, joka ääntyy paljon avonaisemmin kuin suomen ö. Tätä äännettä muodostettaessa päästään helpoimmin hyvään tulokseen, jos annetaan alaleuan laskeutua huomattavasti alemmaksi siitä asennosta, jossa se on äännettäessä pitkää umpinaista ö- äännettä ( kohta 14). Tämä esiintyy vain r-kirjaimen edellä.

• dörr, mörk, ört, hörsel, Örjan, örn, örngott

Pitkä avoin ö-äänne, joka vastaa edellisessä kohdassa kuvattua lyhyttä äännettä ja myös esiintyy vain r--äänteen edellä.

• höra, köra, öra, öronen, göra, gör, vörda, för, lördag

Lyhyt y-äänne, joka ääntyy hiukan umpinaisemmin kuin suomen kielessä.

• ESIM. lyssna, Hyssna, pyssla, syssla, syster, yngre, yrke, yrsel, Yngve

Pitkä y-äänne

• lysa, lyda, yr, yta, nysning, snyta
  

Lyhyt a-äänne, hiukan umpinaisempi kuin suomen kielessä.

• Malmö, han, tack, hals, panna, hand, Angered, januari, mars, april, maj, augusti, akut

Pitkä a-äänne, vastaa edellistä.

• ESIM. har, jag, taga, laga, fara, vad, skada, magsjuka, Sahlgrenska