Ruotsin modaaliset apuverbit ovat tärkeät

Ruotsin apuverbeillä voidaan ilmaista rikkaasti sitä modaalisuutta (tekemisen ilmaisemaa tapaa), joka piilee suomalaisen verbin taivutusmuodossa. Suora ajatuksen käännös on tosin joskus mahdoton.
Netistä löytyy seuraava kielioppiohje:
http://h27.it.helsinki.fi/spraknat/grammatik/verbit/modaalisuus.php

"Modaalisuutta voidaan ruotsissa ilmaista apuverbeillä, verbinmuodoilla ja modaalisilla adverbeillä. Niiden avulla tuodaan esille esim. puhujan asenne kyseiseen asiaan, asian varmuus, todennäköisyys tai irrealisuus. Kyse voi myös olla pakosta, mahdollisuudesta, kykenemisestä, tahtomisesta, käskystä tai toivomisesta.

Useilla verbeillä voi olla modaalisia vivahteita merkityskentässään, mutta varsinaisia modaalisia apuverbejä ovat alla luetellut verbit. Osalla taivutus on vaillinainen.

böra, bör, borde, (bort) pitää, on sopivaa, on toivottavaa

skola, ska(ll), skulle, skolat pitää, on velvollisuus (suom. futuuri ja konditionaali)

måste, måste, (måst) pitää, täytyy

kunna kan, kunde, kunnat osata, voida

vilja vill, ville, velat tahtoa

lär sanotaan, lienee (suom. potentiaali)

torde lienee ( suom. potentiaali)

må, måtte kunpa ( suom. konditionaali)

Suomen modukset tässä mainittuna voivat valaista asiaa:
Sanasta kirjoittaa otan kaikki modukset.
Akt. indikatiivi: kirjoitan ( jag skriver) , kirjoitin ( jag skrev) , olen kirjoitanut (jag har skrivit) , olin kirjoittanut( jag hade skrivit)
Akt. potentiaali: kirjoittanen (jag torde skriva ), lienen kirjoittanut ( jag lär ha skrivit)
Akt. konditionaali: kirjoittaisin ( jag skulle skriva) , olisin kirjoittanut (jag skulle ha skrivit)
Akt. imperatiivi: kirjoita (skriv!)

Ruotsissa on futuuri.
Suomen verbimuodossa ei itsessään ole futuuria , vaan futuuri pitää ilmaista muilla tavoin.
Jag kommer att skriva, jag skall skriva. Tulen kirjoittamaan; olen kirjoittava.

Näihin ilmaisuihin taas on suomen kielessä runsaasti infinitiivejä ja partisiippirakenteita, joista eräitä voi taivutella kuten nomineja. Ne ovat verbin nominaalisia muotoja. Verbin nominaalinen muoto ei voi toimia lauseen predikaattina.
Tältä osin ruotsin kieli on erittäin yksinkertainen nykymuodossaan.