Verbit eli teonsanat. VERB, Aktiivi, passiivi

Verbin PÄÄLUOKAT ( huvudgrupp, DIATES) ovat AKTIIVI ja PASSIIVI.

Verbin AIKALUOKAT (tidsformer, TEMPUS ovat
nykyaika eli preesens,
mennyt aika, kun tekeminen ei ole täydellisesti päättynyt eli imperfekti (imperfekt, preteriti) nykyajasta katsoen päättynyt tekeminen on perfekti (perfekt),
menneestä ajasta katsoen päättynyt tekeminen on pluskvamperfekti (pluskvamperfekt).

Tulevaisuudessa tehtävä on futuuri (futurum) ja lisäksi futurum exactum- ilmaus on olemassa, mikä kertoo asian tulevaisuudessa tehdyksi.

Verbin TAPALUOKAT, MODUS on lähinnä kosntruoitava vastaamaan suomalaisia moduksia joita on indikatiivi, konditionaali, potentiaali ja imperatiivi, neljä.
http://h27.it.helsinki.fi/spraknat/grammatik/verbit/modaalisuus.php
Ruotsissa modaalisuus ilmenee lähinnä apuverbin ( skall, skulle) avulla.


Indikatiivi eli tositapa (indikativ) , Konditionaali eli ehtotapa (konditional) ; Imperatiivi eli käskytapa (imperativ) . (Suomalaista mahtotapaa eli potentiaalia ruotsalainen ilmaisee muilla sanoin kuin verbillä, kuten kanske = det kan ske, möjligen).

Nykyään onneksi ruotsinkielessa verbin jokainen eri persoonamuoto ei heijastu enää verbiin, kuten vielä suomenkielessä. Myös monikon ja yksikön heijastuminen on jäänyt pois.

Esimerkkejä:

AKTIIVI

Esim Att gå ( intransitiivinen verbi, joka ei saa objektia)
Akt. ind. prees. voidaan ilmaista verbistä yhdellä muodolla: går
Akt. ind. imp.: gick ( Akt. kond. prees. gingo, skulle gå)
Akt. ind.perf.: har gått
Akt. ind. pluskv.: hade gått (akt. kond. perf., skulle ha gått)
Akt. ind. fut.: skall gå
Akt. ind. fut. exact. skall ha gått
Akt. imp: Gå! ( Låt oss gå!)

Infinitiivi att gå, partisiipin preesens gående, partisiipin perfekti-, supiini gått

PASSIIVI on vaikea muodostaa tällaisesta intransitiivisestä verbistä, mutta löytyy pasiivisia muotoja kuten partisiippimuoto kuljettu , gången, esim tillbakagången, taaksepäinmennyt


PASSIIVI, s-passiivi transitiivisesta verbistä, joka saa objektin

Esim. att skrivas
Pass. ind. prees.: skrivs
Pass. ind. imp. : skrevs ( Pass. kond. prees.: skulle skrivas)
Pass. ind. perf.: har skrivits
Pass. ind. pluskvamp.: hade skrivits (Pass. kond. perf.: skulle ha skrivits)
Pass. fut.: ska skrivas
Pass. fut. exact.: ska ha skrivits
Infinitiivi: att skrivas, supiini: skrivits


PASSIIVI voidaan ilmaista ruotsissa muutenkin kuin s-passiivina.

Voidaan muuttaa asia aktiiviks ja kiertää pasiivin käyttö. Silloin käytetään epämääräistä man-subjektia aktiivin kanssa: Huoneessa kirjoitetaan.
Man skriver i rummet. = Det skrivs i rummet.

PASSIIVIA soidaan ilmasta bli eli bliva- verbin avulla. Bliva omaa myös futuurisen sisällön, tulla joksikin.

Inf. att bli skrivet, tulla kirjoitetuksi
Brevet blir skrivet. = Brevet skrivs.
Brevet blev skrivet. (Kondit. prees. Brevet skulle bli skrivet)
Brevet har blivit skrivet.
Brevet hade blivit skrivet. (Kondit.perf. Brevet skulle ha blivit skrivet).
Brevet skall bli skrivet.
Brevet skall ha blivit skrivet


Aromiltaan "indikatiivisempi" passiivi on att vara- verbillä konstruoitu.
Inf. att vara skrivet
Prees.Brevet är skrivet. Kirje on kirjoitettu
Imp. Brevet var skrivet i går. Kirje on eilen kirjoitettu. (Kond. prees. skulle vara skrivet)
perf. Brevet har varit skrivet länge sedan. Kirje on kirjoitettu kauan sitten.
Pluskv. Brevet hade varit skrivet länge sedan. Kirje oli ollut kirjoitettu jo kauan sitten. (Kond. perf. skulle ha varit skrivet)
Fut. Brevet skall vara skrivet
Fut. exact. Brevet skall ha varit skrivet.

Verbin epäitsenäisistä ja indefiniiteistä, epämääräiistä muodoista maininta:

Infinitiivit, partisiipit ja supiinit ovat epäitsenäisiä, epämääräisiä verbimuotoja, jotka yksinään eivät ilmaise tekemisen subjektia, joten ne täytyy liittää verbaaliseen kompleksiin apuverbien avulla.

infinitiivejä: att gå, att skriva

partisiipin preesensejä: gående, skrivande

partisiipin perfektejä: (passiivinen) gången, skrivet

supiineja: gått, skrivit


Posted by Lea Bright
Filed in General
Leave a Comment »
Verbs: Swedish conjugations
September 18, 2009

http://fi.wikibooks.org/wiki/Ruotsin_kieli/Verbien_taivutus

Ruotsin kielen verbit taipuvat konjugoituen. Niillä on omat konjugaationsa eli taivutusluokkansa rakenteesta ja historiasta johtuen.

Konjugaation näkee verbin aikamuodosta (tempuksesta), kun tempus on imperfektimuotoinen. Imperfekti tarkoittaa menneessä ajassa tapahtunutta tekemistä, joka ei kuitenkaan ole loppuu suoritettu. (Vert. perfekti, joka on myös menneessä ajassa tapahtunutta, mutta loppuunsuoritettua tekemistä).

I konjugaatio on yksinkertaisin ja jokin vanhempi verbi voi “tippua” puhekielessä tähän konjugaatioon.

Jobba, jobbar, jobbade ( työskentelin), jobbat ; tala, talar, talade (puhuin), talat.

II konjugaatio jaetaan alaluokkiin

Toisen konjugaation verbi kuuluu IIb:hen, jos sen viimeinen kirjain on k, p, t, s tai x. Muistiapuna suomalaisilla on sana: koputus X.

Muussa tapauksessa se kuuluu IIa:han.

III konjugaatiossa on lyhytvartaloinen verbi , jossa imperfektin pääte on -dde

IV konjugaatiossa on koko joukko epäsäännöllisiä, jotka ajan myötä opitaan. Epäsäännöllisissä voi verbin vartalokirjain muuttua toiseksi, mitä infinitiivi muoto esittää.

http://fi.wikibooks.org/wiki/Ruotsin_kieli/Ep%C3%A4s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6lliset_verbit
I tal/a tal/ar tal/ade tal/at
IIaIIb bygg/aläs/a bygg/erläs/er bygg/deläs/te bygg/tläs/t
III sy sy/r sy/dde sy/tt
IV skriv/ahåll/a skriv/er håll/er skrev höll skriv/ithåll/it
Posted by Lea Bright
Filed in General
Leave a Comment »