Substantiivien taivutus. Substantiivien deklinaatiot.

http://www.jyu.fi/gammalsvenska/kielioppi/substantiivit.htm
http://sv.wikipedia.org/wiki/Deklination_(lingvistik)

Substantiivin eli nimisanan taivutuksessa on ruotsin kielessä pitkät historiat, mutta nykyisin on viisi suhteellisen yksinkertaista taivutusluokkaa. Päätteen voi kielikorvalla testata kun ajattelee esim kahta kpl samaa substantiivia: kukka, kaksi kukkaa, monta kukkaa

(1. deklinaatio ) En blomma, två blommor (pääte -OR)

(2. deklinaatio) En hund, två hundar (pääte -AR)

(3. deklinaatio) En person, två personer, (pääte -ER)

(4. deklinaatio) Ett sukuiset vokaaliloppuiset sanat

Ett ställe, två ställen, (pääte -N)

(5. deklinaatio ) Tässä on kaksi ryhmää:

ett-sukuiset, konsonanttiloppuiset sanat

Ett barn, två barn (-)

En- sukuiset sanat, joiden pääte on -are-, -ande-, -ende- ja -er.

En lärare, två lärare

Jotta osa sijoittaa sanan oikeaan deklinaatioon, on olennaista muistaa onko sanalla den-kön tai det-kön, eli onko sana en- vai ett-sukuinen. Historiallisista syistä den-kön sisältää sanoja, jotka ovat henkilöitä, eläimiä ja eläviä olentoja käsittäviä sisällöltään ja det- kön enemmänkin esineitä ja neutraaleja asioita.
En- ja ett- sukuisten sanojen oppiminen vaatii paljon treenausta ja lukemista ja puhumista ja kuuntelemista.
http://h27.it.helsinki.fi/spraknat/grammatik/substantiivit/index.php